9.7.2014 - New York, New York

New York, New York

Keskiviikkoaamuna kukonlaulun aikaan tilasin taksin lentokentälle. Key Westissä ei kuulemma kannata tilata taksia etukäteen, sillä ne kuitenkin unohtavat tulla noutamaan. Hotellihuoneesta soittamani taksi tuli nopeasti ja pian olimme Key Westin pienellä lentokentällä odottamassa aamuseitsemältä lähtevää lentoa Atlantaan, josta jatkaisimme New Yorkiin.

Lento sujui hyvin ja saapui jopa hieman etuajassa perille, hyvä niin, sillä meillä oli alle tunnin vaihtoaika ja Atlantan kenttä on suuri. Vaihdoimme terminaalia lentokenttäjunalla ja löysimme helposti portin jatkolennolle. Muutama tunti istumista ja olisimme New Yorkissa.

Kun olimme luovineet tiemme saapumisportilta New Yorkin JFK-lentokentän läpi, laukkumme pyörivät jo hihnalla ja pääsimme taksijonoon. Taksilla hurautimme Chinatowniin. Hieman jännitti, hotellimme oli saanut erinomaiset arviot mm. Tripadvisor-sivustolla, mutta Chinatown…

New Yorkin Chinatown on läntisen maailman suurin kiinalaisväestön keskittymä. Kauppojen kyltit kaduilla on kirjoitettu kiinalaisilla kirjoitusmerkeillä ja kaduilla kuulee liki pelkästään kiinan kieltä, jopa niin, että palvelua ei välttämättä saa englanniksi tai kielitaito on heikko. Kaupoissa myös myydään mitä ihmeellisimpiä asioita, kiinalaista rihkamaa, keittiötarvikkeita, ruokaa, vaatteita, lääkkeitä (ts. ties mitä yrttiä ja jauhetta) ja tietenkin ravintolat tarjoavat kiinalaista ruokaa. Alue on muutaman korttelin laajuinen ja heti vieressä on Little Italy ja pienen kävelymatkan päässä Tribeca:n hienostohipsterien kaupunginosa. Emme siis ole täysin kiinalaiseristyksessä.

Hotellille saavuttuamme olimme tyytyväisiä näkemäämme, se näytti juuri siltä, miltä olimme kuvien perusteella olettaneetkin.: aivan uusi korkeahko rakennus keskellä suhteellisen matalaa Chinatownia. Nousimme hissillä 10. kerrokseen ja avasimme huoneemme oven. Edessämme avautui mahtava näkymä Manhattanin Midtownin suuntaan: Empire State building, Chrysler building, Rockefeller center, Met Lifen -pilvenpiirtäjä – you name it!

Hetken maisemaa suu auki tuijotettuamme vaihdoimme vaatteet ja lähdimme etsimään ruokaa. Ehdotin Matille, että kun olemme Chinatownissa ja nälkä on kova, ottaisimme jotain kiinalaista. Menimme nettisuositusten perusteella läheiseen dim sum -ravintolaan. Dim sumit ovat pieniä ruoka-annoksia, joita tilataan seurueen koosta riippuen pöytään useita, vähän kuin tapaksia.

Nousimme ravintolaan liukuportaita pitkin ja meidät ohjattiin valtavaan ruokasaliin, jossa punaiset pöytäliinat ja kultaselkäiset tuolit vallitsivat sisustusta. Lisäksemme ravintolassa oli vain muutama länsimaalainen. Matin ilme oli hämmentynyt. Hämmennystä lisäsi se, kun olimme istuneet ja kiinalaisnaiset piirittivät pöytämme suurten ruokakärryjen kanssa. Kärryt olivat täynnä erilaisia dim sum -annoksia. He yrittivät huonolla englanninkielellä vastata kysymyksiini, mitä mikäkin annos sisältää. Lopputuloksena pöydässämme oli annos kasviskevätkääryleitä, vaaleita höyrytettyjä kalapullia ja kananjalkoja. Kyllä, kananjalkoja, tai ennemminkin varpaita: luuta ja nahkaa. Kananjalat jäivät syömättä, en ymmärrä mitä syötävää niissä on ja miten niitä pitäisi syödä, jokaisella maistelukerralla suussa oli pieniä luunsiruja. Lupasin Matille, että loppumatkasta keskitymme vain New Yorkin pitsoihin ja hampurilaisiin.

Matilla meni hyvä tovi toipuessa kulttuurishokista, mutta Little Italyssa syömämme hätäpitsan ja pienten päiväunien jälkeen lähdimme kohti Midtownia. Ostimme metroliput ja hyppäsimme junaan. Nousimme ulos Bryant Parkin pysäkillä keskelle puistoa, jonka ympärillä pilvenpiirtäjät kohosivat jylhinä kohti taivasta. Kumpikaan meistä ei ole käynyt New Yorkissa aikaisemmin, eivätkä Lontoon, Los Angelesin tai Miamin pilvenpiirtäjät ole saaneet aikaan samanlaista hämmästystä. Huimaavaa.

Istahdimme puistoon kahville ja pian viereemme istui vanha harvahampainen mies. Hän kuunteli hetken puhettamme ja kysyi mistä tulemme. Vastattuamme, että tulemme Suomesta, hän kysyi asummeko ehkä Helsingforssissa tai Kotkassa. Syntyjään puolalainen mies oli asunut lapsuudessaan muutamia vuosia Ruotsissa, kun hänen perheensä oli paennut juutalaisvainoja. Vaikkakin hän oli sittemmin asunut ja työskennellyt koko ikänsä Amerikassa, hän muisti hyvin muutamia ruotsinkielisiä sanontoja ja muisteli lapsuuttaan Tukholman vieressä sijaitsevassa Lidingössä. Juttelimme hyvän tovin puistossa, kunnes turistin halu nähdä lisää kaupunkia vei voiton.

Kävelimme Times Squarelle ja taas huimasi. Las Vegasin mainosplakaatit ja värivalojen loisteen nähnyt Mattikin totesi, että tämä on aivan omanlaisensa elämys. Samaa mieltä olivat tuhannet muut turistit, jotka pällistelivät loistoa ja välkettä ympärillämme. Jatkoimme kävelyä syrjemmäksi turistikeskittymästä. Ja söimme aidot New Yorkilaiset pitsapalat pienessä kulmakioskissa. Rasvaista ja suolaista, mutta hyvää. Kun jatkoimme matkaa, upea valoilmiö vei huomiomme: aurinko laski punaisena Keski-Manhattanin poikki kulkevien viivasuorien katujen suuntaisesti värjäten koko kadun punallaan.