11.7.2014 - Manhattanhenge

Manhattanhenge

Ainut hyödyllinen tieto, mitä torstai-iltana telkkarista saimme oli uutinen ”manhattanhenge” -ilmiöstä. Keskiviikkoiltana näkemällämme upealla auringonlaskulla on nimi. Ilmiö tapahtuu kahdesti vuodessa, kerran toukokuussa ja kerran heinäkuussa, jolloin aurinko laskee Manhattanin poikki vaakasuoraan kulkevien streetien myötäisesti värjäten koko kadun punallaan. Perjantaina ilmiö olisi täydellisimmillän, joten laitoimme yhden aikatauluetapin päiväsuunnitelmaan, klo 20-20.24 täytyisi olla jollain streetillä kamera kaulassa (14. tai sen yläpuolella oleva mahdollisimman leveä street). 

Varasimme aamulla ennakkoliput Rockefeller Centerin kattoterassille. Olimme saaneet hyvän vinkin, että sinne pääsee vähemmällä jonotuksella kuin hieman korkeampaan Empire State Buildingiin. Pakkasimme vesipullot reppuun ja lähdimme taas metrolle. Sää New Yorkissa on koko vierailumme ajan ollut kuuma, ilma ei kuitenkaan ole yhtä kosteaa kuin Floridassa, mutta metroasemien tunneleissa kuumuus tuntuu iholla polttavana. Vettä pitää täälläkin muistaa kantaa mukana koko ajan.

Jäimme pois Rockefeller Centerissä ja etsimme aamiaista keskuksen alla olevista pikaruokapaikoista. Ruokaputiikkeja oli paljon ja ihmiset myös hakivat aamiaisensa niistä. Otettuamme mukaan pastrami- ja tuorejuustobaagelit, menimme ruokailualueelle nauttimaan aamiaisen ja seuraamaan ihmisvilinää Rockefeller Centerin pohjakerroksessa.

Aamiaisen jälkeen kävelimme 5th streetin ympäristössä ja ihailimme kauppoja odotellessamme vuoroa pilvenpiirtäjän huipulle. Rockefeller Center on 14 rakennuksen kokonaisuus, jota hallitsee 70 kerroksinen GE Building, jossa sijaitsee NBC-televisioyhtiön pääkonttori. Rakennusta kutsutaan myös nimellä 30 Rock sen osoitteen mukaan ja kattotasanne on Top of the Rock.

Jonotus näköalatasanteelle oli tosiaan odottamaamme lyhyempi, ensin jonotettiin turvatarkastukseen, jonka jälkeen turistivalokuvaukseen ja hissiin katolle. Jostain syystä täällä saa jonottaa kaikkialle, samoin Miamissa ja Matin mukaan myös Los Angelesissa. Jenkit saavat aina järjestettyä hyvän jonon vaikka tyhjästä. Hissi sujautti huipulle hetkessä, korvat lukossa astuimme ulos ja edessämme avautui hieno näkymä New Yorkin pilvenpiirtäjien yli. Bongasimme myös oman hotellimme, joka pisti esiin matalasta Chinatownista.

Rockin jälkeen söimme lounaaksi salaattia (!) ja suuntasimme Upper East Sidelle etsimään Matille vinkattua manhattanilais ravintolaa, paikka löytyi, mutta se oli kiinni, katsotaan ehdimmekö sinne vielä tällä reissulla. Jatkoimme kävelemistä kohti Guggenheimin taidemuseota ja Central Parkia. Kumpaakaan ei huvittanut kierrellä näyttelyissä, vaan suuntasimme puiston halki kohti metroasemaa.

Levähdimme hetken hotellilla jonka jälkeen lähdimme kamera kaulassa metsästämään täydellistä auringonlaskua. Valitsimme näköalapaikaksemme 14. Streetin, sillä se olisi lähellä illallispaikaksi valitsemaamme Corner Bistro -pubia Vest Willagessa. Perjantai-iltana ihmisiä oli paljon liikkeellä ja tunnelma oli iloinen.

Noin puolituntia ennen auringon laskua asetuimme kadun varrelle ja niin teki muutama muukin ihminen. Kun aurinko alkoi laskea punaisena taivaanrantaan, kävelimme liikennevalojen rytmittäminä keskelle katua napsimaan valokuvia. Auringon laskiessa ihmisiä kerääntyi koko ajan enemmän ja enemmän ottamaan kuvia, ja varmasti kaikilla poikittaisilla streeteillä on ollut samanlainen liikennekaaos. Toisessa suunnassa katua liki täysi superkuu nousi taivaalle.

Corner Bistro on joidenkin nettilähteiden mukaan tämän hetken parhaita pikkurahan ruokapaikkoja ja lyhyen jonotuksen jälkeen saimmekin pöydän sieltä. Matti kokeili listalta jauhelihachiliä ja minä otin lämpimän kanasandwichin. Ihan hyvää ja täyttävää alle kympin annoksiksi. Manhattanilla liki kaikkialta saa hyvää ruokaa, varmasti pitää paikkansa, kun sanotaan, että Manhattanilla huonot eivät pärjää. Jopa dollarin pitsapalat ovat yksinkertaisuudessaan herkullisia – tai sitten se vaan on tämä ympäristö, joka antaa kaikkeen oman mausteensa.