13.7.2014
Hyvää kotimatkaa!
Viimeinen matkapäivä. Onneksi lentomme lähtee
vasta illalla, joten meillä on vielä koko päivä aikaa kierrellä kaupungilla
eikä kelloa tarvitse vahtia koko ajan. Whole Foodsista noutamamme aamiaisen
nautimme tällä kertaa hotellimme 19. kerroksen kattotasanteella, josta näkee
sekä Downtownin että Midtownin pilvenpiirtäjät. Oikein hyvä aamiainen.
Huolellisen laukkujen pakkaamisen jälkeen
totesimme, että tilaa olisi vielä pienille ostoksille. Kirjauduimme ulos hotellista,
jätimme laukut säilytykseen ja ajoimme metrolla Chelsean alueelle kaupoille.
Ostosreissulla kävimme syömässä herkulliset falafel- ja kebab-annokset. Ruoka
on tällä reissulla ollut erinomaista ja tuoretta! Halutessaan Amerikassa voi
helposti välttää uppopaistetut roskaruoat – tai syödä ne astetta paremmissa
paikoissa – eikä salaattiakaan kannata unohtaa, ne muutamat matkalla syömämme
salaatit ovat olleet herkullisia!
Palasimme ostosten jälkeen kotikulmille
etsimään ravintolaa, jossa voisimme katsoa jalkapallon
maailmanmestaruusfinaalin Saksa – Argentiina. Peli oli jo alkanut ja Little
Italyn ravintolat tupaten täynnä. Palasimme hotellille, jossa katsoimme pelin
australialaisen hotellivieraan kanssa. Jenkit ovat innostuneet eurooppalaisesta
jalkapallosta näiden MM-kisojen aikana, johtuen pitkälti siitä, että USA:n
joukkue pärjäsi näissä kisoissa aiempaa paremmin.
Saksa voitti mestaruuden ja meidän oli aika
siirtyä kentälle. Nappasimme taksin hotellin edestä ja annoimme osoitteeksi
JFK:n lentokentän. Sunnuntai-illan liikenne oli sujuvaa ja taksi ajoi kentälle
ruuhkissa pysähtelemättä. Myös kentällä pääsimme turvatarkastuksista
jonottamatta. Myöhäisessä iltalennossa on paljon etuja, mikäli ei seuraavana
päivänä tarvitse miettiä töihinpaluuta.
JFK:n kentällä oli ihmisiä, kuten varmasti
aina, mutta löysimme hyvin istumapaikat lähtöporttimme läheisyydestä. Ennen
lentoa söimme vielä Shake Shackin hampurilaiset – kuinkas muutenkaan.
Eurooppaan lentäisimme valtavalla Boeing 747 -lentokoneella, joka yllätykseksemme
oli miltei puolityhjä. Oli ihan mukavaa, että saimme koko penkkirivin
itsellemme. Torkahdin, ja herätessäni kysyin joko olemme ilmassa, Matti
naurahti, että olemme lentäneet jo reilun tunnin kohti Schipholin kenttää Amsterdamissa,
jossa vaihtaisimme Helsingin koneeseen.
No comments:
Post a Comment