13.7.2014 - Hyvää kotimatkaa!

13.7.2014

Hyvää kotimatkaa!

Viimeinen matkapäivä. Onneksi lentomme lähtee vasta illalla, joten meillä on vielä koko päivä aikaa kierrellä kaupungilla eikä kelloa tarvitse vahtia koko ajan. Whole Foodsista noutamamme aamiaisen nautimme tällä kertaa hotellimme 19. kerroksen kattotasanteella, josta näkee sekä Downtownin että Midtownin pilvenpiirtäjät. Oikein hyvä aamiainen.

Huolellisen laukkujen pakkaamisen jälkeen totesimme, että tilaa olisi vielä pienille ostoksille. Kirjauduimme ulos hotellista, jätimme laukut säilytykseen ja ajoimme metrolla Chelsean alueelle kaupoille. Ostosreissulla kävimme syömässä herkulliset falafel- ja kebab-annokset. Ruoka on tällä reissulla ollut erinomaista ja tuoretta! Halutessaan Amerikassa voi helposti välttää uppopaistetut roskaruoat – tai syödä ne astetta paremmissa paikoissa – eikä salaattiakaan kannata unohtaa, ne muutamat matkalla syömämme salaatit ovat olleet herkullisia!

Palasimme ostosten jälkeen kotikulmille etsimään ravintolaa, jossa voisimme katsoa jalkapallon maailmanmestaruusfinaalin Saksa – Argentiina. Peli oli jo alkanut ja Little Italyn ravintolat tupaten täynnä. Palasimme hotellille, jossa katsoimme pelin australialaisen hotellivieraan kanssa. Jenkit ovat innostuneet eurooppalaisesta jalkapallosta näiden MM-kisojen aikana, johtuen pitkälti siitä, että USA:n joukkue pärjäsi näissä kisoissa aiempaa paremmin.

Saksa voitti mestaruuden ja meidän oli aika siirtyä kentälle. Nappasimme taksin hotellin edestä ja annoimme osoitteeksi JFK:n lentokentän. Sunnuntai-illan liikenne oli sujuvaa ja taksi ajoi kentälle ruuhkissa pysähtelemättä. Myös kentällä pääsimme turvatarkastuksista jonottamatta. Myöhäisessä iltalennossa on paljon etuja, mikäli ei seuraavana päivänä tarvitse miettiä töihinpaluuta.

JFK:n kentällä oli ihmisiä, kuten varmasti aina, mutta löysimme hyvin istumapaikat lähtöporttimme läheisyydestä. Ennen lentoa söimme vielä Shake Shackin hampurilaiset – kuinkas muutenkaan. Eurooppaan lentäisimme valtavalla Boeing 747 -lentokoneella, joka yllätykseksemme oli miltei puolityhjä. Oli ihan mukavaa, että saimme koko penkkirivin itsellemme. Torkahdin, ja herätessäni kysyin joko olemme ilmassa, Matti naurahti, että olemme lentäneet jo reilun tunnin kohti Schipholin kenttää Amsterdamissa, jossa vaihtaisimme Helsingin koneeseen.

Vaikka matka on ollut mahtava, kahden viikon, kolmen eri kohteen ja valtavan kokemusten määrän jälkeen on mukava palata kotiin.

12.7.2014 - Meteliä Metsistä

12.7.2014

Meteliä Metsistä

Suurkaupunki on suuri ja väsyttävä. Perjantain ja lauantain välinen yö oli ensimmäinen, kun aloin selättämään jet lagia. Jokaisena edeltävänä yönä olin herännyt vähintään kaksi kertaa todetakseni, että aamu ei vielä sarasta ja kun aurinko vihdoin nousee, olin herännyt sen mukana. Ihan kiva nähdä auringonnousut, mutta olisi myös ihan kiva jaksaa pilkkimättä edes alkuiltaan. Tänään vuorossa NY Metsin baseball -peli. Alun perin tarkoitus oli mennä katsomaan peliä Miamissa, mutta totesimme, että New Yorkissa aikaa on paremmin, sattumaa oli että Metsit pelaisivat Miami Marlinsia vastaan.

Koska satsasimme iltapäivän ohjelmaan, päätimme heräillä rauhassa ja etsiä aamiaisen kotikulmilta – ei siis mitään Starbucksin take away -aamiaista tällä kertaa. Olin bongannut edellisillan taksimatkalla Whole Foods -supermarketin kävelymatkan päässä ”kotikadullamme” ja päätimme käydä katsomassa mitä siellä olisi tarjolla. Kauppakoriin kertyi tuoreita chilimaustettuja ananaspaloja, kanawrapit, kermaista perunasalaattia (ts. maustettua kylmää perunamuusia), mansikka-porkkanamehua ja kahvit. Menimme syömään aamiaisen viereisen korttelin puistoon, jossa Chinatownin mummot ja vaarit tekivät tai-ji-aamujumppaa ja famiglia Flores vietti perhejuhlaa: musiikki soi ja piknik-pöydät oli katettu aamiaisherkuilla ja täytekakulla.

Aamiaisen jälkeen kävelimme NoLitaan, eli Northern Little Italyyn. Alue on aivan Chinatownin ja Little Italyn vieressä, mutta se on täysin erilainen maailma. Pienillä uneliailla kaduilla on mm. paljon yksittäisten suunnittelijoiden ja pikku merkkien vaatekauppoja ja trendikkäitä kahviloita. Chinatownin meluisa ja erilaisia tuoksuja (l. hajuja) tulvillaan oleva hälinä ja Little Italyn turistiravintoloiden hyörinä puuttuvat kokonaan.

Ennen siirtymistä peliareenalle päätimme syödä pitsapalat lounaaksi. Dollarin pitsa slicet ovat kuuluisia New Yorkissa. Dollarilla saa ison palan herkullista juustopitsaa, mutta jos haluaa lisätäytteitä, niin hinta tuplaantuu kahteen dollariin kertaheitolla. Tosin kokemus on osoittanut, että useassa tapauksessa makuelämys ei juurikaan parane.

Odottamamme baseball-peli alkaisi neljältä, ja metromatkaan Citi Field -areenalle menisi metrolla reilut 30 minuuttia, joten lähdimme matkaan hieman kello kahden jälkeen, että ehtisimme nauttia myös areenan tunnelmasta ennen peliä (ja jos eksyisimme, ehtisimme myös paikalle pelin alkuun mennessä). Citi Field sijaitsee Queensissa ja matkalla oli mukava nähdä myös Manhattanin ulkopuolista elämää, asuinalueet radan varrella tosin olivat jokseenkin slummimaisia.

Citi Fieldin areena oli kuin Colosseum, mutta valtavasti suurempi. Kenttä oli pääosin kattamaton ja jokaisessa kerroksessa oli suuret tarjoilualueet täynnä ruokakioskeja. Söimme pelin kunniaksi roskaruokaa (täysin poikkeuksellista tällä reissulla ;) ja otimme oluet katsomoon. Amerikassa ruoan ja juoman nauttiminen pelin aikana katsomossa on osa pelikokemusta ja myyjät myös kiertelevät myymässä tuotteitaan ”hoot doogs, coold beer!”.

Peliä oli hieno seurata, vaikken siitä mitään ymmärtänytkään. Metsin kotikenttä on La Guardian lentokentän vieressä ja nousevat koneet lensivät aivan urheiluareenan ylitse. Silmät kannatti kuitenkin pitää tiiviisti pelissä, sillä palloja lensi katsomoon tuon tuostakin! Citi Fieldille mahtuu 45 000 katsojaa mutta tällä kertaa katsomo ei ollut aivan täynnä, tunnelma oli loppupelistä kuitenkin korkealla. Metsit voittivat Marlinsit yhdellä pisteellä.

Pelin jälkeen jäimme pois metrosta NoLitassa ja pienen kävelyn ja illallisravintolavalikoinnin jlkeen menimme Toby’s Public Corneriin, jossa jaoimme kasvispitsan ja salaatin. Ehkäpä paras kasvispitsa, minkä olen syönyt ja salaatti, jota tällä reissulla on syöty harvemmin, oli niin raikasta!

11.7.2014 - Manhattanhenge

Manhattanhenge

Ainut hyödyllinen tieto, mitä torstai-iltana telkkarista saimme oli uutinen ”manhattanhenge” -ilmiöstä. Keskiviikkoiltana näkemällämme upealla auringonlaskulla on nimi. Ilmiö tapahtuu kahdesti vuodessa, kerran toukokuussa ja kerran heinäkuussa, jolloin aurinko laskee Manhattanin poikki vaakasuoraan kulkevien streetien myötäisesti värjäten koko kadun punallaan. Perjantaina ilmiö olisi täydellisimmillän, joten laitoimme yhden aikatauluetapin päiväsuunnitelmaan, klo 20-20.24 täytyisi olla jollain streetillä kamera kaulassa (14. tai sen yläpuolella oleva mahdollisimman leveä street). 

Varasimme aamulla ennakkoliput Rockefeller Centerin kattoterassille. Olimme saaneet hyvän vinkin, että sinne pääsee vähemmällä jonotuksella kuin hieman korkeampaan Empire State Buildingiin. Pakkasimme vesipullot reppuun ja lähdimme taas metrolle. Sää New Yorkissa on koko vierailumme ajan ollut kuuma, ilma ei kuitenkaan ole yhtä kosteaa kuin Floridassa, mutta metroasemien tunneleissa kuumuus tuntuu iholla polttavana. Vettä pitää täälläkin muistaa kantaa mukana koko ajan.

Jäimme pois Rockefeller Centerissä ja etsimme aamiaista keskuksen alla olevista pikaruokapaikoista. Ruokaputiikkeja oli paljon ja ihmiset myös hakivat aamiaisensa niistä. Otettuamme mukaan pastrami- ja tuorejuustobaagelit, menimme ruokailualueelle nauttimaan aamiaisen ja seuraamaan ihmisvilinää Rockefeller Centerin pohjakerroksessa.

Aamiaisen jälkeen kävelimme 5th streetin ympäristössä ja ihailimme kauppoja odotellessamme vuoroa pilvenpiirtäjän huipulle. Rockefeller Center on 14 rakennuksen kokonaisuus, jota hallitsee 70 kerroksinen GE Building, jossa sijaitsee NBC-televisioyhtiön pääkonttori. Rakennusta kutsutaan myös nimellä 30 Rock sen osoitteen mukaan ja kattotasanne on Top of the Rock.

Jonotus näköalatasanteelle oli tosiaan odottamaamme lyhyempi, ensin jonotettiin turvatarkastukseen, jonka jälkeen turistivalokuvaukseen ja hissiin katolle. Jostain syystä täällä saa jonottaa kaikkialle, samoin Miamissa ja Matin mukaan myös Los Angelesissa. Jenkit saavat aina järjestettyä hyvän jonon vaikka tyhjästä. Hissi sujautti huipulle hetkessä, korvat lukossa astuimme ulos ja edessämme avautui hieno näkymä New Yorkin pilvenpiirtäjien yli. Bongasimme myös oman hotellimme, joka pisti esiin matalasta Chinatownista.

Rockin jälkeen söimme lounaaksi salaattia (!) ja suuntasimme Upper East Sidelle etsimään Matille vinkattua manhattanilais ravintolaa, paikka löytyi, mutta se oli kiinni, katsotaan ehdimmekö sinne vielä tällä reissulla. Jatkoimme kävelemistä kohti Guggenheimin taidemuseota ja Central Parkia. Kumpaakaan ei huvittanut kierrellä näyttelyissä, vaan suuntasimme puiston halki kohti metroasemaa.

Levähdimme hetken hotellilla jonka jälkeen lähdimme kamera kaulassa metsästämään täydellistä auringonlaskua. Valitsimme näköalapaikaksemme 14. Streetin, sillä se olisi lähellä illallispaikaksi valitsemaamme Corner Bistro -pubia Vest Willagessa. Perjantai-iltana ihmisiä oli paljon liikkeellä ja tunnelma oli iloinen.

Noin puolituntia ennen auringon laskua asetuimme kadun varrelle ja niin teki muutama muukin ihminen. Kun aurinko alkoi laskea punaisena taivaanrantaan, kävelimme liikennevalojen rytmittäminä keskelle katua napsimaan valokuvia. Auringon laskiessa ihmisiä kerääntyi koko ajan enemmän ja enemmän ottamaan kuvia, ja varmasti kaikilla poikittaisilla streeteillä on ollut samanlainen liikennekaaos. Toisessa suunnassa katua liki täysi superkuu nousi taivaalle.

Corner Bistro on joidenkin nettilähteiden mukaan tämän hetken parhaita pikkurahan ruokapaikkoja ja lyhyen jonotuksen jälkeen saimmekin pöydän sieltä. Matti kokeili listalta jauhelihachiliä ja minä otin lämpimän kanasandwichin. Ihan hyvää ja täyttävää alle kympin annoksiksi. Manhattanilla liki kaikkialta saa hyvää ruokaa, varmasti pitää paikkansa, kun sanotaan, että Manhattanilla huonot eivät pärjää. Jopa dollarin pitsapalat ovat yksinkertaisuudessaan herkullisia – tai sitten se vaan on tämä ympäristö, joka antaa kaikkeen oman mausteensa.

10.7.2014 - Burgereita pilvenpiirtäjien juurella

Burgereita pilvenpiirtäjien juurella

Totesimme, että New York on tämän reissun etapeista vaativin, sillä nähtävää ja koettavaa on valtavasti ja sitä tulee joka kulman takaa lisää. Lähdimme kävelemään kohti metroasemaa, tarkoituksenamme aloittaa päivä Manhattanin eteläkärjestä ja käydä opastetulla hop-on-hop-off-veneajelulla. Hyppäsimme metrosta Fulton Streetin asemalla ja lähdimme kävelemään kohti Wall Streetia. Talot olivat toki hienoja ja oli mukava seurata businessväen kiiruhtamista töihin, mutta kaikista eniten silmiin pisti poliisien valtava määrä. Hälytysvalmius yli kymmenen vuoden takaisten WTC-iskujen jälkeen on edelleen korkea.

Näimme kuuluisan Charging Bull -pronssiveistoksen ja jatkoimme kävelyä kohti Battery Parkia, josta nousimme kiertoajelulautalle. Päivän lipulla saisi reissata venereitin laiturien välillä niin paljon kuin sielu sietää. Veneestä näki Manhattanin pilvenpiirtäjäsiluetin erinomaisesti ja lisäksi pyörähdimme Vapauden patsaan vierellä. Jäimme veneestä pois West Villagessa ja lähdimme etsimään lounaspaikkaa.

West Village on todella kaunista aluetta. Puistokatuja ja punatiilisiä taloja, todella idyllistä ja New Yorkiin sijoittuvista tv-sarjoista tuttua kaupunkimaisemaa. Työkaverini oli suositellut alueella Spotted Pig -nimistä ravintolaa, jolla on Michelin-tähti. Ravintola ei kuitenkaan tähdestään huolimatta ole fine dining -paikka, vaan ennemminkin brittipubin tyyppinen kortteliravintola. Onneksi työkaveri oli kuvaillut paikan ulkonäköä, sillä muuten olisimme kävelleet ohi. Ravintolan seinustat oli vuorattu hyötykasveilla, kuten tomaatilla, ja se näytti ennemminkin vihanneskaupalta kuin ravintolalta. Matti söi muhkean hampurilaisen medium-pihvillä ja minä maistoin juusto-toastin. Hyvää.

Ajoimme metrolla Central Parkiin, vuokrasimme polkupyörät ja teimme lyhyen ajelun puistossa. Hieno paikka! Jos jää aikaa, menemme sinne vielä uudelleen, ellei jää, menemme sinne vielä joku toinen kerta uudelleen.

Teimme pikapysähdyksen hotellilla ja väsyneinä lähdimme vielä kohti Manhattanin eteläkärkeä etsimään Shake Shack -hampurilaisravintolaa. Matille oli annettu tärkeä tehtävä sanoa painava sana USA:n länsi- ja itärannikoiden hampurilaisketjujen paremmuudesta. Matti nimittäin on tuttavapiirissään ainut, joka olisi tämän jälkeen testannut molemmat paikat. Länsirannikolla on pieni hampurilaisketju nimeltä In ’n’ Out, jota tituleerataan mantereen parhaaksi ja itärannikolla laatuketjun valtaa pitää Shake Shack. Molemmat ovat ketjuravintoloita, mutta mäkkäreitä ja burgerkingejä laadukkaampia.

Vaikka kartta, johon tarkka määränpää oli merkitty, oli jäänyt hotellille, löysimme paikan suht helposti. New Yorkin kaduilla on helppo suunnistaa, sillä asemakaava on yksinkertainen: ruutuja. Financial districtin laidalla sijaitsevassa Shake Shackissa asiakaskunta koostui suurelta osin töistä lähdössä olevista, tai illallistaukoa pitävistä bisnesihmisistä. Tilasimme burgerit: Matille Double shack ja minulle Schroom-kasvishampurilainen portobellopihvillä. Lisäksi jaoimme juustoranskalaiset, juomaksi otimme oluet ja jälkkäriksi pirtelöt. Ähky! Ai niin ja Shake Shack ja In ’n’ Out ovat molemmat hyviä hampurilaispaikkoja.

Kävelimme WTC:n muistomerkille. Vuoden 2001 terrori-iskuissa tuhoutuneiden kaksoistornien paikalle rakennetaan useasta pilvenpiirtäjästä koostuva kompleksi, joista 1 World Trade Center on juuri valmistumaisillaan. Hieno pilvenpiirtäjä näyttää siltä, kuin se jatkuisi loputtomiin kohti taivasta.

Tornin vieressä on National September 11 Memorial- muistoalue. Vuonna 2013 kaksoistornien paikalle valmistuneessa puistossa on kaksi vaikuttavaa suihkulähdettä sortuneiden tornien paikalla. Arkkitehtonisesti hienot teokset sisältävät valtavasti symboliikkaa ja niiden äärellä saattoi rauhoittua ja myös liikuttua. Kiersimme ”North Poolin” ympäri ja ihailimme muistomerkkiä.

Neliön muotoisessa mustasta kivestä tehdyssä suihkulähteessä vesi liikkui kauniisti. Neliön reunoilla vesi valui samettisen hitaasti kohti reunaa, josta se putosi vauhdilla alas kohisten rauhoittuakseen jälleen alemmalla tasolla. Altaan pohjalla oli syvä neliönmuotoinen kuilu joka näytti jatkuvan loputtomiin. Vesi valui rauhallisesti kohti pohjatonta aukkoa, altaan reunojen vesiputouksia pienempinä pisaroina. Altaat oli valaistu siten, että mustat kivipinnat ja vesi heijastivat loputtomiin jatkuvat polut suihkulähteen reunoille. Ääretöntä symboliikkaa.

Kotiinpäin kävellessämme pysähdyimme Tribecan alueen Whole foods Marketissa: lähi- ja luomutuotteisiin keskittyvässä supermarketissa, jonka rinnalla Stockan Herkku vaikuttaa ennemminkin Siwalta. Valtavasti herkullisia tuoreita vihanneksia, niin kokonaisina kuin valmiiksi pilkottuina, luontaiskosmetiikkaa, papuja, ituja, tuoreita lihoja, kaloja, ja valmisruokia palvelutiskeissä, luomusnäkkejä ja Matin iloksi valtava olutvalikoima. Matti valitsi mieleisensä setin amerikkalaisia erikoisoluita itse täytettävään six-packiin ja minä valitsin palan painikkeeksi friteerattuja palkopapuja ja maustettuja kick-herneitä.

Kaksi olutta huoneessa, hetki telkkaria – ihan hirveää soopaa – ja nukkumaan.

9.7.2014 - New York, New York

New York, New York

Keskiviikkoaamuna kukonlaulun aikaan tilasin taksin lentokentälle. Key Westissä ei kuulemma kannata tilata taksia etukäteen, sillä ne kuitenkin unohtavat tulla noutamaan. Hotellihuoneesta soittamani taksi tuli nopeasti ja pian olimme Key Westin pienellä lentokentällä odottamassa aamuseitsemältä lähtevää lentoa Atlantaan, josta jatkaisimme New Yorkiin.

Lento sujui hyvin ja saapui jopa hieman etuajassa perille, hyvä niin, sillä meillä oli alle tunnin vaihtoaika ja Atlantan kenttä on suuri. Vaihdoimme terminaalia lentokenttäjunalla ja löysimme helposti portin jatkolennolle. Muutama tunti istumista ja olisimme New Yorkissa.

Kun olimme luovineet tiemme saapumisportilta New Yorkin JFK-lentokentän läpi, laukkumme pyörivät jo hihnalla ja pääsimme taksijonoon. Taksilla hurautimme Chinatowniin. Hieman jännitti, hotellimme oli saanut erinomaiset arviot mm. Tripadvisor-sivustolla, mutta Chinatown…

New Yorkin Chinatown on läntisen maailman suurin kiinalaisväestön keskittymä. Kauppojen kyltit kaduilla on kirjoitettu kiinalaisilla kirjoitusmerkeillä ja kaduilla kuulee liki pelkästään kiinan kieltä, jopa niin, että palvelua ei välttämättä saa englanniksi tai kielitaito on heikko. Kaupoissa myös myydään mitä ihmeellisimpiä asioita, kiinalaista rihkamaa, keittiötarvikkeita, ruokaa, vaatteita, lääkkeitä (ts. ties mitä yrttiä ja jauhetta) ja tietenkin ravintolat tarjoavat kiinalaista ruokaa. Alue on muutaman korttelin laajuinen ja heti vieressä on Little Italy ja pienen kävelymatkan päässä Tribeca:n hienostohipsterien kaupunginosa. Emme siis ole täysin kiinalaiseristyksessä.

Hotellille saavuttuamme olimme tyytyväisiä näkemäämme, se näytti juuri siltä, miltä olimme kuvien perusteella olettaneetkin.: aivan uusi korkeahko rakennus keskellä suhteellisen matalaa Chinatownia. Nousimme hissillä 10. kerrokseen ja avasimme huoneemme oven. Edessämme avautui mahtava näkymä Manhattanin Midtownin suuntaan: Empire State building, Chrysler building, Rockefeller center, Met Lifen -pilvenpiirtäjä – you name it!

Hetken maisemaa suu auki tuijotettuamme vaihdoimme vaatteet ja lähdimme etsimään ruokaa. Ehdotin Matille, että kun olemme Chinatownissa ja nälkä on kova, ottaisimme jotain kiinalaista. Menimme nettisuositusten perusteella läheiseen dim sum -ravintolaan. Dim sumit ovat pieniä ruoka-annoksia, joita tilataan seurueen koosta riippuen pöytään useita, vähän kuin tapaksia.

Nousimme ravintolaan liukuportaita pitkin ja meidät ohjattiin valtavaan ruokasaliin, jossa punaiset pöytäliinat ja kultaselkäiset tuolit vallitsivat sisustusta. Lisäksemme ravintolassa oli vain muutama länsimaalainen. Matin ilme oli hämmentynyt. Hämmennystä lisäsi se, kun olimme istuneet ja kiinalaisnaiset piirittivät pöytämme suurten ruokakärryjen kanssa. Kärryt olivat täynnä erilaisia dim sum -annoksia. He yrittivät huonolla englanninkielellä vastata kysymyksiini, mitä mikäkin annos sisältää. Lopputuloksena pöydässämme oli annos kasviskevätkääryleitä, vaaleita höyrytettyjä kalapullia ja kananjalkoja. Kyllä, kananjalkoja, tai ennemminkin varpaita: luuta ja nahkaa. Kananjalat jäivät syömättä, en ymmärrä mitä syötävää niissä on ja miten niitä pitäisi syödä, jokaisella maistelukerralla suussa oli pieniä luunsiruja. Lupasin Matille, että loppumatkasta keskitymme vain New Yorkin pitsoihin ja hampurilaisiin.

Matilla meni hyvä tovi toipuessa kulttuurishokista, mutta Little Italyssa syömämme hätäpitsan ja pienten päiväunien jälkeen lähdimme kohti Midtownia. Ostimme metroliput ja hyppäsimme junaan. Nousimme ulos Bryant Parkin pysäkillä keskelle puistoa, jonka ympärillä pilvenpiirtäjät kohosivat jylhinä kohti taivasta. Kumpikaan meistä ei ole käynyt New Yorkissa aikaisemmin, eivätkä Lontoon, Los Angelesin tai Miamin pilvenpiirtäjät ole saaneet aikaan samanlaista hämmästystä. Huimaavaa.

Istahdimme puistoon kahville ja pian viereemme istui vanha harvahampainen mies. Hän kuunteli hetken puhettamme ja kysyi mistä tulemme. Vastattuamme, että tulemme Suomesta, hän kysyi asummeko ehkä Helsingforssissa tai Kotkassa. Syntyjään puolalainen mies oli asunut lapsuudessaan muutamia vuosia Ruotsissa, kun hänen perheensä oli paennut juutalaisvainoja. Vaikkakin hän oli sittemmin asunut ja työskennellyt koko ikänsä Amerikassa, hän muisti hyvin muutamia ruotsinkielisiä sanontoja ja muisteli lapsuuttaan Tukholman vieressä sijaitsevassa Lidingössä. Juttelimme hyvän tovin puistossa, kunnes turistin halu nähdä lisää kaupunkia vei voiton.

Kävelimme Times Squarelle ja taas huimasi. Las Vegasin mainosplakaatit ja värivalojen loisteen nähnyt Mattikin totesi, että tämä on aivan omanlaisensa elämys. Samaa mieltä olivat tuhannet muut turistit, jotka pällistelivät loistoa ja välkettä ympärillämme. Jatkoimme kävelyä syrjemmäksi turistikeskittymästä. Ja söimme aidot New Yorkilaiset pitsapalat pienessä kulmakioskissa. Rasvaista ja suolaista, mutta hyvää. Kun jatkoimme matkaa, upea valoilmiö vei huomiomme: aurinko laski punaisena Keski-Manhattanin poikki kulkevien viivasuorien katujen suuntaisesti värjäten koko kadun punallaan.