8.7.2014 - Hui, hai!

 Hui, hai!

Söimme aamiaisen hotellin allasbaarissa ja pakkasimme SPF 100 -aurinkorasvan ja vedet reppuun. Ajoimme Key Westin lentokentän vieressä olevan museon parkkipaikalle, josta lähtisimme pienen ryhmän kanssa kajakkiretkelle Key Westin edustalle. Tämä on mun juttu!

Kajakkiretken vetäjä, auringon paahtama merikarhu, tuli noutamaan meidät ja kuusihenkisen ohiolaisperheen ja ajoimme kaikki hänen perässään syrjäiselle satama-alueelle. Hyppäsimme kajakkeihin ja lähdimme hitaasti melomaan rantoja myöten. Pian pysähdyimme ja opas poimi matalasta vedestä valtavan meritähden, jonka halkaisija oli noin 20-25 cm. Meloimme kajakit lautaksi ja saimme kukin vuorollaan pitää meritähteä käsissämme. Se oli painava ja sen kuori oli karhean kalkkinen. Kun olimme nähneet yhden tähden, osasimme jo itsekin tunnistaa oransseja ja punaisia meritähtiä veden alta.

Jatkoimme hidasta melomista ja merikarhu kertoi meille Key Westin rantojen eläimistöstä kehottaen koko ajan pitämään katseen vedessä, mikäli jotain mielenkiintoista näkyisi. Ei mennyt kauaakaan kun bongasimme Matin kanssa kaksikkokajakkimme vieressä liikettä. Matti osoitti kalan oppaalle, joka poimi kajakistaan haavin ja poimi otuksen pinnalle. Hai!

Pieni, noin 30 senttinen hai oli ruskeanharmaa, sillä oli pienet pistävät silmät ja hassut viikset. Hai oli nurse shark -lajiin kuuluva poikanen, joka saattaa kasvaa parhaimmillaan liki parimetriseksi. Nurse shark ei ole ihmissyöjä, vaan se syö merietanoita ja muita merellisiä kanssaolioitaan. Merikarhu poimi pikkuhain haavista käsiinsä keikautti sen selälleen, jolloin hai meni ”tajuttomaksi” ja saimme kaikki koskettaa sen pintaa. Haiden karheaa pintaa on aikoinaan kuivattuna käytetty hiekkapaperina.

Jatkoimme matkaa ja näimme muutaman kerran pienen evän halkovan vedenpintaa lähistöllä. Ihailimme valtavia pesusieniä merenpohjassa ja meloimme kohti upeita mangrovesaaria. Oli hienoa nähdä mangrovet läheltä, kun Evergladesissa olimme saaneet ajella lautalla niiden lomassa. Mangroven oksistossa vilisti pieniä iguaaneja, niissä asui lintuja, pieniä taskurapuja ja tietenkin hyttysiä.

Meloimme eteenpäin, kunnes yhtäkkiä opas ohjasi kajakkinsa keskelle mangrovepusikkoa. Saarten lomassa kulki kapea kanaali, jota pitkin juuri ja juuri mahtui melomaan kajakilla. Oli sanoinkuvaamaton fiilis olla keskellä mangrovesaaren vehreää vihreyttä.

Kun tulimme ulos pöheiköstä, opas poimi rantavedestä meduusan, sitä en halunnut ottaa käsiini vaikka se ei olisikaan ollut vaarallinen – paitsi ehkä kasvojen ohuella iholla, jos sen siihen olisi halunnut lätkäistä. Seuraavaksi näimme merimakkaran, noin viisitoistasenttisen bataatin mallisen ruskean möllin. Se tuntui käsissä juuri siltä miltä se näyttikin, painavalta, röpelöiseltä ja kumimaiselta pötköltä, ihan jännä, mutta merisiili oli vielä jännempi: pieni piikkikasa.

Retki läheni loppuaan ja olimme jälleen kerran hämmentyneitä siitä, mitä kaikkea olimmekaan saaneet nähdä ja kokea! Vielä kuitenkin oli tulossa yksi merenelämys. Key West tunnetaan ”Concheistaan”, jotka ovat valtavan kokoiseksi kasvavia merietanoita kauniissa ulkopinnaltaan valkoisissa, sisältä purppuran punaisissa kotiloissa. Opas poimi rantavedestä Noin 25 cm pitkän kotilon ja kierrätti sen käsissämme. Painava ja hämmästyttävän kaunis kotilo on luonnonvaraisena rauhoitettu, mutta sitä kasvatetaan menestyksekkäästi ruoaksi.

Retki päättyi ja menimme tyytyväisinä hotellille. Illan tullen lähdimme kylille etsimään hyviä mereneläviä. Lautaselleni päätyi päivällä näkemääni merietanaa friteerattuna ja pääruoaksi hummerinpyrstö, Matti valitsi mahi mahin sijaan tällä kertaa pekoniin käärittyjä jättikatkaravun pyrstöjä.