10.7.2014 - Burgereita pilvenpiirtäjien juurella

Burgereita pilvenpiirtäjien juurella

Totesimme, että New York on tämän reissun etapeista vaativin, sillä nähtävää ja koettavaa on valtavasti ja sitä tulee joka kulman takaa lisää. Lähdimme kävelemään kohti metroasemaa, tarkoituksenamme aloittaa päivä Manhattanin eteläkärjestä ja käydä opastetulla hop-on-hop-off-veneajelulla. Hyppäsimme metrosta Fulton Streetin asemalla ja lähdimme kävelemään kohti Wall Streetia. Talot olivat toki hienoja ja oli mukava seurata businessväen kiiruhtamista töihin, mutta kaikista eniten silmiin pisti poliisien valtava määrä. Hälytysvalmius yli kymmenen vuoden takaisten WTC-iskujen jälkeen on edelleen korkea.

Näimme kuuluisan Charging Bull -pronssiveistoksen ja jatkoimme kävelyä kohti Battery Parkia, josta nousimme kiertoajelulautalle. Päivän lipulla saisi reissata venereitin laiturien välillä niin paljon kuin sielu sietää. Veneestä näki Manhattanin pilvenpiirtäjäsiluetin erinomaisesti ja lisäksi pyörähdimme Vapauden patsaan vierellä. Jäimme veneestä pois West Villagessa ja lähdimme etsimään lounaspaikkaa.

West Village on todella kaunista aluetta. Puistokatuja ja punatiilisiä taloja, todella idyllistä ja New Yorkiin sijoittuvista tv-sarjoista tuttua kaupunkimaisemaa. Työkaverini oli suositellut alueella Spotted Pig -nimistä ravintolaa, jolla on Michelin-tähti. Ravintola ei kuitenkaan tähdestään huolimatta ole fine dining -paikka, vaan ennemminkin brittipubin tyyppinen kortteliravintola. Onneksi työkaveri oli kuvaillut paikan ulkonäköä, sillä muuten olisimme kävelleet ohi. Ravintolan seinustat oli vuorattu hyötykasveilla, kuten tomaatilla, ja se näytti ennemminkin vihanneskaupalta kuin ravintolalta. Matti söi muhkean hampurilaisen medium-pihvillä ja minä maistoin juusto-toastin. Hyvää.

Ajoimme metrolla Central Parkiin, vuokrasimme polkupyörät ja teimme lyhyen ajelun puistossa. Hieno paikka! Jos jää aikaa, menemme sinne vielä uudelleen, ellei jää, menemme sinne vielä joku toinen kerta uudelleen.

Teimme pikapysähdyksen hotellilla ja väsyneinä lähdimme vielä kohti Manhattanin eteläkärkeä etsimään Shake Shack -hampurilaisravintolaa. Matille oli annettu tärkeä tehtävä sanoa painava sana USA:n länsi- ja itärannikoiden hampurilaisketjujen paremmuudesta. Matti nimittäin on tuttavapiirissään ainut, joka olisi tämän jälkeen testannut molemmat paikat. Länsirannikolla on pieni hampurilaisketju nimeltä In ’n’ Out, jota tituleerataan mantereen parhaaksi ja itärannikolla laatuketjun valtaa pitää Shake Shack. Molemmat ovat ketjuravintoloita, mutta mäkkäreitä ja burgerkingejä laadukkaampia.

Vaikka kartta, johon tarkka määränpää oli merkitty, oli jäänyt hotellille, löysimme paikan suht helposti. New Yorkin kaduilla on helppo suunnistaa, sillä asemakaava on yksinkertainen: ruutuja. Financial districtin laidalla sijaitsevassa Shake Shackissa asiakaskunta koostui suurelta osin töistä lähdössä olevista, tai illallistaukoa pitävistä bisnesihmisistä. Tilasimme burgerit: Matille Double shack ja minulle Schroom-kasvishampurilainen portobellopihvillä. Lisäksi jaoimme juustoranskalaiset, juomaksi otimme oluet ja jälkkäriksi pirtelöt. Ähky! Ai niin ja Shake Shack ja In ’n’ Out ovat molemmat hyviä hampurilaispaikkoja.

Kävelimme WTC:n muistomerkille. Vuoden 2001 terrori-iskuissa tuhoutuneiden kaksoistornien paikalle rakennetaan useasta pilvenpiirtäjästä koostuva kompleksi, joista 1 World Trade Center on juuri valmistumaisillaan. Hieno pilvenpiirtäjä näyttää siltä, kuin se jatkuisi loputtomiin kohti taivasta.

Tornin vieressä on National September 11 Memorial- muistoalue. Vuonna 2013 kaksoistornien paikalle valmistuneessa puistossa on kaksi vaikuttavaa suihkulähdettä sortuneiden tornien paikalla. Arkkitehtonisesti hienot teokset sisältävät valtavasti symboliikkaa ja niiden äärellä saattoi rauhoittua ja myös liikuttua. Kiersimme ”North Poolin” ympäri ja ihailimme muistomerkkiä.

Neliön muotoisessa mustasta kivestä tehdyssä suihkulähteessä vesi liikkui kauniisti. Neliön reunoilla vesi valui samettisen hitaasti kohti reunaa, josta se putosi vauhdilla alas kohisten rauhoittuakseen jälleen alemmalla tasolla. Altaan pohjalla oli syvä neliönmuotoinen kuilu joka näytti jatkuvan loputtomiin. Vesi valui rauhallisesti kohti pohjatonta aukkoa, altaan reunojen vesiputouksia pienempinä pisaroina. Altaat oli valaistu siten, että mustat kivipinnat ja vesi heijastivat loputtomiin jatkuvat polut suihkulähteen reunoille. Ääretöntä symboliikkaa.

Kotiinpäin kävellessämme pysähdyimme Tribecan alueen Whole foods Marketissa: lähi- ja luomutuotteisiin keskittyvässä supermarketissa, jonka rinnalla Stockan Herkku vaikuttaa ennemminkin Siwalta. Valtavasti herkullisia tuoreita vihanneksia, niin kokonaisina kuin valmiiksi pilkottuina, luontaiskosmetiikkaa, papuja, ituja, tuoreita lihoja, kaloja, ja valmisruokia palvelutiskeissä, luomusnäkkejä ja Matin iloksi valtava olutvalikoima. Matti valitsi mieleisensä setin amerikkalaisia erikoisoluita itse täytettävään six-packiin ja minä valitsin palan painikkeeksi friteerattuja palkopapuja ja maustettuja kick-herneitä.

Kaksi olutta huoneessa, hetki telkkaria – ihan hirveää soopaa – ja nukkumaan.