2.7.2014 Get Lost

Get Lost

Kello näyttää 4:30 aamuyöllä ja unta on enää turha odotella. Seitsemän tunnin aikaero tekee tehtävänsä. Matti näyttää sopeutuvan paremmin epäsäännölliseen unirytmiin. Aamuyön pimeydessä voi vaikka, no, odottaa auringon nousua, josta ei vielä tuohon aikaan ole täällä tietoakaan.

Kun vihdoin aurinko alkoi sarastaa, Mattikin heräsi ja lähdimme – hyvin aikaiselle – aamukävelylle ja etsimään aamiaista. Jo aamuvarhaisella ilma oli kuuman kostea. Kuvaavaa on, että kun otimme kameran pois laukusta, linssi vetäisi huuruun saman tien. Eli se niistä auringonnousun kuvista.

Aamiaispaikkaa ei löytynyt, mutta päätimme kävellä hiekkarantaa pitkin takaisin huoneistollemme. Rannalla oli upean auringonnousun lisäksi muutamia joogaajia ja lenkkeilijöitä sekä isoja traktoreita puskemassa rantahiekkaa. Älä kysy miksi, siihen on varmasti hyvä syy.

Lounasaikaan suuntasimme kehuttuun paikalliseen La Sandwicheria -ruokakioskiin. Autolla ajaminen on täällä helppoa, mutta Miamilaiset ovat hassusti ”eurooppalaisia”. Näillä on ymmärtääkseni melko hyvä julkinen liikenne, mutta sen lisäksi täällä taskuparkkeerataan paljon. Ja autottomina me emme hallitse taskuparkkia... tämän jälkeen opetellaan.

Hyväkin sämpylä on vain sämpylä. Lounaan jälkeen navigaattoriin naputeltiin Sawgrass Mills:in outlet. Palon isoja teitä ja monta liittymää. Valtavan rankka kaatosade häiritsi menoamme niin pahasti, että emme tajunneet kääntyä ajoissa oikeasta liittymästä ja navigaattori ystävällisesti laskelmoi meille uuden reitin. Reitti ohjasi meidät pois highwaylta pienelle esikaupunkialueelle, jossa oli Wallmart – pakko käydä katsomassa!

Supermarketti on supermarketti. Hyllyjä lattiasta kattoon ja mitä vain voi kuvitella tarvitsevansa: ruokaa, elektroniikkaa, kempparikamaa, autotarvikkeita, lääkkeitä… Jo parkkipaikalla huomasimme, että alue on tummaihoisten asuinaluetta. Täällä selviä eroja on alueittain, Helsingissä on vain, no, Rastila ;) Marketissa saimme pitkiä katseita, mutta ei mitään sen ihmeempää. Kassajonossa edessämme oli hollantilainen turistiporukka, joten kaipa sinne muutkin eksyvät.

Sawgrass Mills. Valtava. Kaiken kaikkiaan vietimme ostoksilla noin 4 tuntia, ja tuossa ajassa ehdimme katsastamaan vain noin kolmanneksen alueesta. Muutoin hyvin tyypillinen outlet, paljon kauppoja laidasta laitaan: voit käyttää luksusmerkin menneen kauden tuotteisiin tuhansia dollareita tai tuhlata järkevämmin, esim. sukkiin. Sawgrass Millsissä kävimme Taco Bell -pikaruokalassa. Ihan ok, mutta mikä parasta, annoskoko oli erittäin kohtuullinen. Paljon on kuullut jenkkien ylisuurista annoksista, mutta tästä ei tullut minkäänlaista ähkyä.

Aikaero teki tehtävänsä ja ostoksilla oleminen alkoi käydä työstä noin iltakuuden aikoihin. Sinnittelimme vielä reilun tunnin, jonka jälkeen ajoimme huoneistolle. Koska oli vielä nälkä, päätimme mennä illalliselle läheisessä ”residenssissä” olevaan Shula’s stakehouse
-pihviravintolaan. Matti sai elämänsä pihvin. Minä sain kuivia rapukakkuja ja hyviä lisukkeita: kermaista pinaattihöystöä parmesanraasteella, ja höyrytettyjä ja grillattuja tankoparsoja vinegrette-kastikkeella.