12.7.2014 - Meteliä Metsistä

12.7.2014

Meteliä Metsistä

Suurkaupunki on suuri ja väsyttävä. Perjantain ja lauantain välinen yö oli ensimmäinen, kun aloin selättämään jet lagia. Jokaisena edeltävänä yönä olin herännyt vähintään kaksi kertaa todetakseni, että aamu ei vielä sarasta ja kun aurinko vihdoin nousee, olin herännyt sen mukana. Ihan kiva nähdä auringonnousut, mutta olisi myös ihan kiva jaksaa pilkkimättä edes alkuiltaan. Tänään vuorossa NY Metsin baseball -peli. Alun perin tarkoitus oli mennä katsomaan peliä Miamissa, mutta totesimme, että New Yorkissa aikaa on paremmin, sattumaa oli että Metsit pelaisivat Miami Marlinsia vastaan.

Koska satsasimme iltapäivän ohjelmaan, päätimme heräillä rauhassa ja etsiä aamiaisen kotikulmilta – ei siis mitään Starbucksin take away -aamiaista tällä kertaa. Olin bongannut edellisillan taksimatkalla Whole Foods -supermarketin kävelymatkan päässä ”kotikadullamme” ja päätimme käydä katsomassa mitä siellä olisi tarjolla. Kauppakoriin kertyi tuoreita chilimaustettuja ananaspaloja, kanawrapit, kermaista perunasalaattia (ts. maustettua kylmää perunamuusia), mansikka-porkkanamehua ja kahvit. Menimme syömään aamiaisen viereisen korttelin puistoon, jossa Chinatownin mummot ja vaarit tekivät tai-ji-aamujumppaa ja famiglia Flores vietti perhejuhlaa: musiikki soi ja piknik-pöydät oli katettu aamiaisherkuilla ja täytekakulla.

Aamiaisen jälkeen kävelimme NoLitaan, eli Northern Little Italyyn. Alue on aivan Chinatownin ja Little Italyn vieressä, mutta se on täysin erilainen maailma. Pienillä uneliailla kaduilla on mm. paljon yksittäisten suunnittelijoiden ja pikku merkkien vaatekauppoja ja trendikkäitä kahviloita. Chinatownin meluisa ja erilaisia tuoksuja (l. hajuja) tulvillaan oleva hälinä ja Little Italyn turistiravintoloiden hyörinä puuttuvat kokonaan.

Ennen siirtymistä peliareenalle päätimme syödä pitsapalat lounaaksi. Dollarin pitsa slicet ovat kuuluisia New Yorkissa. Dollarilla saa ison palan herkullista juustopitsaa, mutta jos haluaa lisätäytteitä, niin hinta tuplaantuu kahteen dollariin kertaheitolla. Tosin kokemus on osoittanut, että useassa tapauksessa makuelämys ei juurikaan parane.

Odottamamme baseball-peli alkaisi neljältä, ja metromatkaan Citi Field -areenalle menisi metrolla reilut 30 minuuttia, joten lähdimme matkaan hieman kello kahden jälkeen, että ehtisimme nauttia myös areenan tunnelmasta ennen peliä (ja jos eksyisimme, ehtisimme myös paikalle pelin alkuun mennessä). Citi Field sijaitsee Queensissa ja matkalla oli mukava nähdä myös Manhattanin ulkopuolista elämää, asuinalueet radan varrella tosin olivat jokseenkin slummimaisia.

Citi Fieldin areena oli kuin Colosseum, mutta valtavasti suurempi. Kenttä oli pääosin kattamaton ja jokaisessa kerroksessa oli suuret tarjoilualueet täynnä ruokakioskeja. Söimme pelin kunniaksi roskaruokaa (täysin poikkeuksellista tällä reissulla ;) ja otimme oluet katsomoon. Amerikassa ruoan ja juoman nauttiminen pelin aikana katsomossa on osa pelikokemusta ja myyjät myös kiertelevät myymässä tuotteitaan ”hoot doogs, coold beer!”.

Peliä oli hieno seurata, vaikken siitä mitään ymmärtänytkään. Metsin kotikenttä on La Guardian lentokentän vieressä ja nousevat koneet lensivät aivan urheiluareenan ylitse. Silmät kannatti kuitenkin pitää tiiviisti pelissä, sillä palloja lensi katsomoon tuon tuostakin! Citi Fieldille mahtuu 45 000 katsojaa mutta tällä kertaa katsomo ei ollut aivan täynnä, tunnelma oli loppupelistä kuitenkin korkealla. Metsit voittivat Marlinsit yhdellä pisteellä.

Pelin jälkeen jäimme pois metrosta NoLitassa ja pienen kävelyn ja illallisravintolavalikoinnin jlkeen menimme Toby’s Public Corneriin, jossa jaoimme kasvispitsan ja salaatin. Ehkäpä paras kasvispitsa, minkä olen syönyt ja salaatti, jota tällä reissulla on syöty harvemmin, oli niin raikasta!